Istumme iltaa kynttilänvalossa
kunnes katse on raskas ja silmiä kirveltää
Hänen joka sanaansa on kirjoitettu arvoitus
minä väsyn, otan asiat niin kuin ne ovat;
maalla on karheat varpaat ja kuu järvessä näyttää aikaa
Ei hän tasan niin sanonut
mutta saatte ajatuksesta kiinni, you know
Vielä vuosia kuolemansa jälkeen häntä muistetaan
Minä haparoin otetta
kynttilänvalossa jossa
varjot ovat paksuja ja tahmeita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti