Yhtäkkiä ohitseni on juossut
kokonainen sukupolvi runoilijoita
tuoreita, innokkaita, ahnaita
valmiita ottamaan itselleen sen tilan
jonka he kokevat ansaitsevansa
Pakkohan se on antaa
Minä istun Vakiopaineen nurkkapöydässä
kirjoitan yhä sitä samaa runoa jota kukaan ei tule koskaan lukemaan
Kun he pitävät säkeistöjen välissä painokkaan hiljaisuuden
minä havahdun sanoistani taputtamaan
Mutta esitys ei vielä loppunutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti