Me olemme asematunnelin vastakkaiset seinät

Me olemme asematunnelin vastakkaiset seinät

välissämme levoton virta

saapumisia lähtöjä

kiirettä kyllästymistä

Se oli muuan finninaamainen teinipoika,

pysähtyi kohdalleni

jätti minuun jälkensä

PAINU HOMO VITTUUN

julistaa julkisivuni

Senkö halusin sinulle sanoa?

Me olemme asematunnelin vastakkaiset seinät

katsomme toisiamme koskaan kohtaamatta

välissämme levoton virta

Vielä joku tulee huomaamaan

ettemme ole samaa paria

Pyydät minua kirjoittamaan runon

Pyydät minua kirjoittamaan runon

Otan kynän ja paperia, piirrän metsän
katso kuinka aurinko valuu mäntyjen varsilla
putoaa kuusen sormien lomasta

Ei runo tule imperatiivilla, ei konditionaalilla
Runo on potentiaali

Niin se lienee.

Charles

Vietin päivän katsoen kattoa
paskaisissa lakanoissa viskiä
ja joku halpa parfyymi
ehkä se oli toissapäivä
joku kävi kääntymässä
terävillä piikkikoroillaan

Sanoi minua likaiseksi mieheksi
eikä jäänyt yöksi
en ole koskaan pyytänytkään
tiedän niiden poistuvan vaikka mitä sanoisin

ja minähän sanon mitä tahansa
etteivät ne jäisi

Otan yksinäisyydelle
yhden pienen viskin
ja sille kaverin

Kun luulee kohtaavansa vanhan tutun

Kun luulee kohtaavansa vanhan tutun
hymyilee jo kaukaa
valmistautuu tervehtimään
(tietää hieman teeskentelevänsä)

Kohdalla huomaakin erehtyneensä
säteilee ventovieraalle aitoa hymyä
helpotusta

Minä olen varonut

Kaiken tämän välillämme tapahtuneen
draaman kaaren käänteineen

jos kirjoitan sen paperille
kipinätkin

olisiko mahdollista
että palaisimme loppuun