Intertekstuaalisuus

Sanovat,
että kaikki sanat on jo sanottu
että kaikki on toistoa

uudessa järjestyksessä
vanhoilla sanoilla
vanhassa järjestyksessä
uusilla sanoilla

Kunnes muistin
jotain on edelleen lausumatta totena:

Sinä rakastat.

Unennäkijä IV

Hän näkee unen

Jos ei ole pahoja henkiä,

suljettuja ovia,

siellä on nainen,

joka hymyilee tavoittamatonta hymyään

kääntää katseensa toisaalle

Hän näkee unen

jossa kaikki on kirkasta

Valtakunnat eivät enää pysähdy

ehkä ne eivät koskaan pysähtyneetkään

nainen katsoo toisaalle

ehkä hän ei koskaan nähnytkään

---

Unennäkijä I

Unennäkijä II

Unennäkijä III

Athene
Athene II

Tunturikoivu

Sinulla on hauraat juuret
seisot mutkalla kuin tunturikoivu

Syysmyrsky huutaa pihapuiden varsilla
ja minä pelkään, että sinä taivut
                taivut liikaa
                                vartesi painuu maahan


En enää näe metsää
vain sen yhden nuoren puun
jolla on liian hauraat juuret

Päivätär

Sinä haet suuntimaa, syliä

suudelmia syysillassa

suuria

ja sinä hoet itsellesi kuin mantraa

miten aurinkokin on vain tähti

miljardien muiden joukossa

Mutta näiden kiviplaneettojen kiertoradoilla

sinä olet keskipiste, valontuoja

Minä haluaisin kertoa sinulle Plejadeista

Minä haluaisin kertoa sinulle Plejadeista

muttei niissä taida olla enää sen kummempaa kertomista

Sinä sytytät tupakan palelevin sormin

ja naurat minun dramaattisuudelleni

samalla kun itse puhallat savua kuten kaikki haluttavat naiset elokuvissa

ainoastaan sillä erotuksella että sinun huulistasi tarttuu punaa tupakkaan

ja juuri se tekee sinusta lihaa ja verta

joista jälkimmäinen pakenee käsistäsi näillä ilmoilla

kun pakkanen hyytää eikä edes lähin tähti lämmitä

saati sitten että minun kertomukseni joistain tähtijoukoista

Sinä tahtoisit, että minä astuisin lähemmäs ja lämmittäisin

mutta minä vain puhun avoimista tähtijoukoista

ailahtelevasta, hauraasta valosta
tavoittamattomuudesta