lauantai 15. joulukuuta 2012
Unennäkijä II
Hän näkee unen
jossa on talo
jossa mikään ei ole totta
on vain pahat henget
ja hengitys, joka salpautuu
Ja hän näkee unen
jossa on metsä
jossa totta on valo
ja nainen joka kantaa valoa
Jonain päivänä hän pelokseen huomaa
unissaan olevan enemmän totta
kuin uskaltaa koskaan
Nainen tulee kohti
valo hänen käsissään on vihreää
ja unennäkijä luulee
että siinä on kaikki
Katso varoen
Siinä on muutama väri lisää
tarkalleen sanoen kaikki
mitä uskallat koskaan toivoa
Eikä enää ole taloa
on vain nainen ja valo ja metsä ja minuus
Kirjoitin suuria sanoja
Kirjoitin suuria sanoja
siitä miten muistaisin
Kun muistaminen vaihtuu muisteluksi
menneisyydestään hakee jotain
muodotonta, suunnatonta
jotain,
jolla kauniit sävyt
ja surumielinen soundtrack
Se tallentamani kuva meistä –
olet haalistunut tunnistamattomaksi
torstai 13. joulukuuta 2012
perjantai 7. joulukuuta 2012
Rivinvälejä rakkaudesta
I
Kirjoitin
sinulle nipun runoja
hataria
luonnoksia
liian
kevyitä sanoja
Yritin vain
kertoa
kuinka hymysi säteilee katseestasi
sydämeeni
asti
Aurinkosi valaisee minut
ilman varjoja
II
Kaksi
levotonta neljätoistavuotiasta
Päivänsäde
ja Menninkäinen
ja nippu ensiksi
mainitun
suunnattoman tuskan
luomia runoja
Kaksi levotonta
kaksikymmentäkaksivuotiasta
ei enää nimiä,
kielikuvia
mutta yhä nippu
runoja
joita kirjoitan
kurkottaakseni sinuun
ihonmitan päähän
III
Minulla ei tule
koskaan olemaan riittävästi sanoja
kaikkiin näihin
rakkaudentunnustuksiin
Mutta minä
tiedän
että sinä
tiedät
Ja ehkä
juuri siinä on yhteisen olemassaolomme perusta
että vaikka
kuinka haemme sanoja
ne kaikki ovat tarpeettomia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)