Torstai 15. elokuuta

Lapset pelaavat
petankkia lätäkössä

Aurinko läpäisee raskaan sateen
sokaisee asvaltin,
kimpoaa haavanlehtiin
ja niiltä takaisin

Elokuu kiertyy niskahiuksiin
korvan taakse
takinkauluksesta sisään

kylmiä väreitä
aavistuksia syksystä

Unennäkijä III

Huuda, unennäkijä, huuda

huuda perkeleesi ulos
huuda niin kuin ne olisivat totta

Ei ole enää taloa
ei naista joka kantaa valoa
tajunnan rajoilla tanssivat hahmot
tanssivat nauravat narrin kasvoin

Nainen on poissa
ja tänä yönä hän pelokseen huomaa
unissaan olleen vähemmän totta
kuin uskalsi koskaan


Kaikki näkevät unia
mutta vain harvat katsovat

---

Unennäkijä I
Unennäkijä II

Unennäkijä I

Nukumme huoneessa
joka on talossa
jossa on monia muitakin huoneita
joista meillä ei tietoa

Kunnes tulee aavistus
haave
ihminen
aave
tarttuu kiinni hartioista

Ja minä huudan
talossa
täällä
rajalla

Heräämme huoneesta
joka on talossa
jossa on vain kaksi huonetta
jotka me luulemme tuntevamme