Päiviemme kirjaan

Ottaisin kantaakseni sinunkin taakkasi

jollei puolet siitä olisi jo harteillani

minun kipuani

Kuka meille kirjoittaa

päiviemme kirjaan

näitä raskaita säkeitä?

Pitkäperjantai

Hetken ajan

aurinko välkähti rantavedessä

suutelin sinua

ja unohdin

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen

sen lyhyen hetken

rakastin sinua

enemmän kuin Jumalaani

Sodassa ja parisuhteessa kaikki on sallittua

Varo, vastassasi on nainen!

Kaikkea sanomaasi tullaan varmasti käyttämään sinua vastaan

Vaikeneminen on myöntymisen merkki

Äänenpainosi tullaan analysoimaan huolella

myös niistä ajatuksista, joita et koskaan uskalla ääneen sanoa

Kohtaamattomalle

I
Se olisi raskaankuuma kesäpäivä,

juna olisi myöhässä vähintään vartin.

Sinä hymyilisit varovasti,

  ehkä minäkin uskaltaisin.

II

Sinä hymyilisit yhä varovasti

katsoisit minua tuopin yli.

Minä en enää pelkäisi,

sillä sinä olisit siinä,

itsenäsi, ulkopuolellani,

etkä pakenisi, sillä matka

minusta sinuun olisi yhä pitkä.

III

Olisi syysilta,

sinä, minä sylissäni kitara.

Olisi kaksi avaruutta,

kahden todellisuutta.

Hetkeksi ne risteäisivät

niin, että näkisin valosi.

Kuinka monta aurinkoa voi ihmisessä olla.