Athene II

Sinä luot katseesi minuun,

silmissäsi pilkahtaa Ares

Kaupunki ajautuu kaaokseen

valtaväylät ruuhkautuvat

enkä pysty enää pakenemaan

Kun ylität rajan, muista:

kaikki sallittu ei ole kannattavaa,

sokea sodankäynti ei suojele sydämiä.

Sunnuntain muusa

Pakkanen piirtää puille kuuraisen kruunun

liekki kynttilässä hakee hyvää asentoa

ylitseni vyöryy hyökyaaltona säkeitä,

lukemattomia, lukuisia, pian luettuja, syvään hengitettyjä,

hengästyttäviä

Vielä jonain päivänä

minä etsin itsestäni runon

johon sinut on kirjoitettu

Ohjeita nuorelle runoilijalle

Sinulla pitää olla
jotain mitä sanoa
yksi riittävän väkevä vastalause
ja kymmenen hämmentävää kysymystä
joiden ilmajuuret kurkottavat aina kauemmas

Minä kirjoitan tätä minuutta
siinä on kymmenen varmahkoa vastalausetta
ja yksi kysymys
johon kukaan ei jaksa vastata

Yhtäkkiä ohitseni on juossut

Yhtäkkiä ohitseni on juossut
kokonainen sukupolvi runoilijoita
tuoreita, innokkaita, ahnaita
valmiita ottamaan itselleen sen tilan
jonka he kokevat ansaitsevansa

Pakkohan se on antaa

Minä istun Vakiopaineen nurkkapöydässä
kirjoitan yhä sitä samaa runoa jota kukaan ei tule koskaan lukemaan

Kun he pitävät säkeistöjen välissä painokkaan hiljaisuuden
minä havahdun sanoistani taputtamaan

Mutta esitys ei vielä loppunutkaan.

Saarikoski

Istumme iltaa kynttilänvalossa
kunnes katse on raskas ja silmiä kirveltää

Hänen joka sanaansa on kirjoitettu arvoitus
minä väsyn, otan asiat niin kuin ne ovat;
maalla on karheat varpaat ja kuu järvessä näyttää aikaa
Ei hän tasan niin sanonut
mutta saatte ajatuksesta kiinni, you know

Vielä vuosia kuolemansa jälkeen häntä muistetaan

Minä haparoin otetta
kynttilänvalossa jossa
varjot ovat paksuja ja tahmeita