Sinä riisut minut aseista

Sinä riisut minut aseista
hitaasti, viivytellen,
jokaista elettä korostaen

Enkä minä voi kuin katsoa sivusta
kuinka tekosyiden kolonnat
marssivat mahdistaan luopuneina

Solisluilla, niskan kaarteissa
noudatat erityistä varovaisuutta
kun kätesi raivaavat tietään

Etkö näe, ettei minulla koskaan

ole ollut todellisia pelotteita

vain voimattomia vastalauseita,

suutareita suusta suuhun

Mutta minä olen hävinnyt tämän asemasodan
ja nyt

Sinä riisut minut aseista
hitaasti, viivytellen,
jokaista elettä korostaen

Sinä riisut minut

Fort de la Chartreuse

Un jour je me suis réveillée
au milieu de la Première Guerre mondiale
des soldats me passent avec une expression vide
dans leurs yeux

quelqu'un m'a dit bonjour,
mais aujourd'hui, ce n'est pas un bon jour
Il est minuit
bien qu'il fasse du soleil

La Paix est morte

Ja toiseen aikaan toisaalla
Suomi, luojan vuonna 2015:
puhutaan meistä ja niistä toisista
puhutaan sodan sanoilla ja kuvilla
unohtaen että ne toiset ovat jo selvinneet
ensimmäisistä sodistaan

Mehän sovittiin jo kahdesti,
ettei taistella enää koskaan

Kirjoita tässä sitten runoudesta

Kirjoita tässä sitten runoudesta
kun jokainen sana kertoo itsestään
kaltaisistaan
kaltoin kohtelustaan

Säkeet käpertyvät itseensä niin
ettei jää kuin kalpea aavistus
paperista niiden alla
ajatuksesta tavujen takana