Sinä olit painajainen ja paha uni

Sinä olit painajainen ja paha uni

alusta alkaen

puhuit totta

valehtelijan suulla

Enkä tiennyt

vihaisinko vai rakastaisinko

Ja se sotakirves

se, jonka piilotin

käden ulottuville, selän taakse

karhea hamara nikamia painaen

se kävi liian raskaaksi kantaa

Kuinka ironista onkaan

että sinä joka vain otit ja otit

(omasi ja minunkin)

annoit minulle

rakkaimpani

Runojeni puhuteltu

Sinä luulet olevasi

runojeni puhuteltu

Mutta rakas,

ei näissä runoissa ole sinua

ei minua

ei mitään meitä

Vain vuosia sitten haalenneet ääriviivat

ja hennosti väritettyjä unia

Vierailla kallioilla

Vain muutaman askeleen päässä

mustana vesi, murhe

Silloin ihmettelin

miksi reitittömän veden yllä

välkkyi yksinäinen majakka

myöhemmin ymmärsin

sen olisi pitänyt johdattaa

onneton eksynyt toivottomasti rakastunut

tumman veden toiselle puolen

pois päivien pyörteistä

joiden kulkuun minulla ei valtaa

yhä ne vievät

Mies sohvalla

Aivan yllättäen

me löysimme toisemme

samalta sohvalta

niin lähekkäin, että puolet istuma-alasta

jäi käyttämättä

Eikä siinä ole mitään ihmeellistä

että löydän sinut yhteiseltä sohvaltamme

Mutta siinä on jotain ihmeellistä,

miten rakastun sinuun

päivä toisensa jälkeen