Sinä olit
painajainen ja paha uni
alusta
alkaen
puhuit totta
valehtelijan
suulla
Enkä tiennyt
vihaisinko
vai rakastaisinko
Ja se
sotakirves
se, jonka
piilotin
käden
ulottuville, selän taakse
karhea
hamara nikamia painaen
se kävi
liian raskaaksi kantaa
Kuinka
ironista onkaan
että sinä
joka vain otit ja otit
(omasi ja minunkin)
annoit minulle
rakkaimpani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti