Kohtaamattomalle

I
Se olisi raskaankuuma kesäpäivä,

juna olisi myöhässä vähintään vartin.

Sinä hymyilisit varovasti,

  ehkä minäkin uskaltaisin.

II

Sinä hymyilisit yhä varovasti

katsoisit minua tuopin yli.

Minä en enää pelkäisi,

sillä sinä olisit siinä,

itsenäsi, ulkopuolellani,

etkä pakenisi, sillä matka

minusta sinuun olisi yhä pitkä.

III

Olisi syysilta,

sinä, minä sylissäni kitara.

Olisi kaksi avaruutta,

kahden todellisuutta.

Hetkeksi ne risteäisivät

niin, että näkisin valosi.

Kuinka monta aurinkoa voi ihmisessä olla.