Me kasvoimme
yhdessä aikuisiksi
ja siksi kai
erotessamme olemme taas
vain kaksi
surkeaa kakaraa
Sinä itket,
iso poika
ja minä otan
sinut syliin hellästi kuin posliininuken
vaikka
samaan aikaan käsittelen meitä varomattomasti
ja kaikki palasina
lattialla
Sinä huudat,
että minä vain leikin kotia
kädet
korvilla, tää ei nyt jaksais kuunnella
väität minun
olevan epäkypsä, lapsellinen
Rakas, etkö
muista:
Se, joka
haukkuu toista, on ite.
Tykkään!
VastaaPoistaKiitos! ^.^
PoistaMinäkin nautin runo(ista)si hyvin paljon!
VastaaPoistaYlläoleva runo teki vaikutuksen olemalla herkkä, mutta samalla lapsenmielinen. Tykkäsin erityisesti lopetuksesta. Tällaisia lisää. ^^